Ruuskantalo (ent. Tervaperä)

Haapajärven kotiseutumuseon alueen päärakennuksena toimiva Ruuskan tupa on rakennettu vuonna 1883. Maanviljelijäpariskunta Juho ja Maria Ruuska muuttivat 2.6.1883 Kivijärveltä Haapajärvelle ja rakensivat kotitalonsa nykyisin Hautaperän tekoaltaan pohjalla olevalle Tervamäelle. Heidän poikansa, Jalmari Ruuska asutti vaimonsa Iida-Marian kanssa tilaa heidän jälkeensä. Tilaa kutsuttiin myös Tervaperäksi.
Ruuskantupa
 

Pihapiirin useat rakennukset, läheinen puistikko ja ympäröivät pellot muodostivat idyllisen elinympäristön Ruuskille. Pihamaalla oli jyväaitta, talli, heinälato, mökki, aitta, riihiä, navetta ja navettalato sekä savusauna. Pihan lähettyvillä oli myös pieni lähde, jota kutsuttiin Peltolähteeksi. Talossa oli alunperin lasiveranta. Verannan yläosassa oli nukkumakäyttöön tarkoitettu tila, johon johtivat portaat verannalta.

 

Muistelija, Leila (o.s. Ahnger) Ruuska, tuli taloon miniäksi mentyään naimisiin Jalmarin ja Iida-Marian pojan, Terno Ruuskan kanssa. Häät pidettiin 6.2.1955. Paikkana oli Ruuskan talon tupa. Tuolloin talo oli jo sodan jälkeen kengitetty eli alimmat hirret oli vaihdettu ja alkuperäinen avotakka oli korvattu hellalla. Häät ovat jääneet Leilan mieleen suuria alkuvalmisteluja ja siivouksia myöten. Kaikki tehtiin itse ja ruokaa piti olla runsaasti, kuten Terno asian ilmaisi: etteivät ihmiset puhuisi juhlista nälkäpitoina.

 

Kun häät oli juhlittu alkoi arki. Appivanhemmat asuttivat kartanokamaria, joka sijaitsee heti ulko-ovesta oikealle. Leila ja Terno majoitettiin viereiseen nurkkakamariin. Nuoren parin keskimmäinen lapsi, Hannu, syntyi talossa. Nurkkakamarin ja tuvan välissä olevassa köökissä leivottiin hapanleivät ja laitettiin ruuat. Talolla oli muutama lehmä ja kaksi hevosta. Työtä riitti myös maanviljelyn saralla paljon eikä miniä joutanut laiskottelemaan. Leila ja Terno asuivat talossa vuosina 1955-1960, kunnes rakensivat oman talon vähän matkan päähän Tervamäestä.

Ruuskan talon perinnönjako oli 1960. Siinä päärakennus jäi Terno Ruuskan omistukseen ja hän möi talon Haapajärvi-Seuralle, joka siirrätti sen nykyiselle paikalleen kotiseutumuseon pihamaalle.

 

Oman tarinansa saisi kerrottua Leilan ja Ternon uuden talon jäämisestä Hautaperän tekoaltaan alle. Sen jälkeen, kun talo valmistui 1959, ei mennyt monta vuotta, kun tuli miehiä tekemään koekairauksia. Leila muistaa suuret kairauskuopat, jollaiseen heidän lapsensa Hannu kerran putosikin. Aluksi mittauksia ja kokeita tehtiin kaikessa hiljaisuudessa, mutta pian alueen asukkaillekin kerrottiin uutinen. On vaikeaa kuvitella, miltä tuntuu saada tieto siitä, että oma kodin päälle tullaan laskemaan tonneja vettä, nähdä kaikkien lähimetsien hakkuut ja tekoaltaan valmistelut täydessä vauhdissa omassa lähiympäristössään. Leila kuvaileekin, että tuntui melkein kuin sota olisi syttynyt kun näki Tervaperän kauniin puistikon hakkuut ja kaiken sen tohinan. 1974 piti sitten muuttaa ja he rakensivat uuden talon Paltaaninkadulle.

Nykyään museokäytössä oleva Ruuskan tupa herättää Leila Ruuskan mielessä mukavasti muistoja ja myös pihapiiri muistuttaa hänen mielestään hyvin sen ajan tilojen ympäristöä