Entisajan taitajia
Monitaitoinen Iivarin Mikko
Mikko opittiin ajan myötä yleisesti tuntemaan Haapajärvellä “Iivarin Mikkona” ja hän teki suutarintöitä jo Iivarissa asuessaan. Opin hän oli saanut perintötietona isältään, Emanuel (Manna) Korkeakoskelta, joka työskenteli suutarina maanviljelyn ohessa. Iivari kuuluu Korkeakosken suvulle vielä tänäkin päivänä; Mikon tytär perheineen asuttaa taloa.
Päätyönään, ennen eläkeikää, Mikko kerkesi tehdä monenlaista, kuten toimia maanviljelijänä, työnjohtajana puutavarayhtiöllä ja TVH:lla sekä lämmittäjänä Haapajärven asevarikolla. Vasta eläkkeellä, ja erityisesti 1970 – 80 -luvuilla, Mikko toimi kokopäiväisesti Haapajärven viimeisimpänä kyläsuutarina ja -räätälinä. He olivat muuttaneet vaimonsa Tilman kanssa Asemakadulle, josta käsin hän työskenteli valmistaen muun muassa naisten nyörisaappaita ja niin sanottuja riukuvarsisaappaita sekä pussihousuja, joita myös itse käytti usein.


Runoilija ja viisunikkari
Työkuvioiden lisäksi Korkeakosken elämään mahtui paljon erilaisia taiteellisia harrastuksia. Laulujen sanoittaminen sekä runojen kirjoittaminen olivat lähellä hänen sydäntään. Ensimmäisen runonsa hän teki jo 6-vuotiaana. Inspiraation lähteenä toimivat tuolloin pellavaa ja hamppua lihtaavat naiset Iivarissa. Mikon sisko kirjasi runon ylös. Ensimmäinen julkisesti esitetty musiikkikappale oli polkka Römppäviikko, jonka Mikko esitti siskonsa kanssa kotitansseissa 16 -vuotiaana. Myöhemmällä iällä Mikko oli kylällä tunnettu sananiekka; häntä pyydettiin usein kirjoittamaan kronikoita erilaisiin tilaisuuksiin Haapajärven uimahallin avajaisista asuintalojen harjannostajaisiin.
Haapajärven kotiseutuarkiston kokoelmassa on kymmeniä Mikon laulunsanoituksia 1930 -luvulta 1970 -luvulle saakka ja mukaan mahtuu niin valsseja ja tangoja kuin vauhdikkaampia humppia ja polkkiakin. Osaan näistä hän toteutti itse myös sävellyksen. Viiteen hänen sanoitukseensa on Teosto ostanut julkaisuoikeudet ja ainakin Ernesti Haaralan säveltämää Vanhojen valssia kuulee toivottavan radiossa edelleen. Levytetty on myös kappale Menneen onnen aika, jonka Taisto Tammi lauloi vuonna -75, ja joka ilmestyi kokoelmalevyllä Pieni hetki. Vuonna 2001 Timo Herranen levytti Korkeakosken sanoituksen, Aikuisten valssi.
Useissa lauluissaan Korkeakoski nostaa esille kotiseutunsa Haapajärven, jolle hän on myös omistanut lauluja, esimerkiksi Haapajärven humppa sekä Laulelma Haapajärvestä. Lukuisista lauluista ja runoista kumpuaa hänen kaipuunsa vanhaan hyvään aikaan ennen “kauppalan” täyttymistä katuvaloilla ja kerrostaloilla, joista hän puhuu esimerkiksi runossaan Synnyinseutu (1969).
Korkeakoski julkaisi myös romaaneita: Korven tytön rakkaus (1970) ja Isäni oli kerjäläinen (1975). Näistä jälkimmäinen on useiden runojen höystämä omaelämäkerrallinen teos. Sukututkimustakin harrastanut Korkeakoski kirjoitti myös isänsä suvusta kertovan Manna Korkeakosken sukukirjan (1981), jota varten hän keräsi tietoja Amerikasta asti. Pieni painos tehtiin myös romaanista Talon tyttö ja saksenkauppias. Vanhoilla päivillä aloitettu romaani, Kaarlon kesä, jäi kesken Mikon kuoltua vuonna 1996 keuhkosyöpään.
Korkeakosken Mikko muistetaan haapajärvisten keskuudessa reippaana, tuttavallisena ja omalaatuisen huumorintajun omaavana miehenä, jolta ei vauhtia puuttunut, mutta jonka runoista ja lauluista näkyy syvällinen ja vähän kaihomielinenkin tapa katsoa maailmaa.
Haapajärven humppa
Voishan tämän Haapajärven
mennä hunpan tahtiin
vesivoima täälä toimii
erilaiseen mahtiin
sellainen on Haapajärvi
sellainen on Haapajärvi
kyllä täälä vielä joskus
oma hunppa soi
Muistan vielä illan
kaari lemmensillan
josta moni varmaan
vielä unelmoi
sellainen on Haapajärvi
sellainen on Haapajärvi
kyllä täälä vielä joskus
hunpa(ta?)kin voi
Eihän tämä vieläkään
aivan päätä huimaa
saatiin tänne uimahalli
jossa pääse uimaan
näinhän nousee Haapajärvi
näinhän nousee Haapajärvi
kyllä täälä järvessäkin
pulikoija voi
Muistan ajan nuoruuten
josta unelmoin
römppäviikko tanssittiin
ja tyttöin laulu soi
vain muuttunut on Haapajärvi
vain muuttunut on Haapajärvi
jospa tästä vielä kerran
laulun tehtä voi
Eihän tämä Haapajärvi
koskaan unhoon jää
vaikka aina katukuvan
muuttuvan nyt nään
leikkikenttä kyllä jäi
tuon ison talon alle
pikiteitä täälä tehtän
sille rakkaimmalle
auto lapsen voittaa
ei auta suutain soittaa
Kirj. Mikko Korkeakoski
Synnyinseutu
Tässä tulis juttu vasta
jos sen tekis Haapajärven
kauppalasta.
Pois on jäänyt vanha taika
se katukuvan muuttaa.
Näinhän viepi nykyaika,
täällä tehdään uutta.
Vanha poistuu uuden tieltä,
tuskin vanhaa löytyy sieltä.
Kaikki vanha varjoon jää.
Ennen puuttui katuvalot,
nyt on suuret, kerrostalot.
Tuskin vanhan mökin nään
Mikko Korkeakoski, 1969
Lähteet:
– Ritva Kestikievarin haastattelu 9.6.2008
– Haapajärvi-Seuran arkistomateriaali Mikko Korkeakoskesta
– Iivarin tilasta ja Mikon suvusta: Kumisevan kirja (2008), sivut 319 – 327