Demokratian uhkia pohdittiin kulttuurisalin seminaarissa

Haapajärvi-Seura oli järjestänyt Kalajokilaakson kotiseutuliiton 60-vuotisjuhlan merkeissä seminaarin Demokratian uhat – ennen ja nyt. Kulttuurisalissa oli yleisössä runsaasti opiskelijoita, koska mukana olivat lukion oppilaat ja yläasteen ylimpien luokkien oppilaita. Seminaarin alustajina olivat Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari, K.J. Ståhlberg -säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Terhi Nieminen-Mäkynen sekä Oulun poliisilaitoksen kouluissa työtä tekevä vanhempi konstaapeli Toni Laakso. Seminaarin puheenjohtajana toimi Haapajärvi-Seuran johtokunnan puheenjohtaja Ilkka Heinonen.

Demokratia ei ole itsestäänselvyys

Professori Ilkka Ruostetsaarella oli monipuolinen ja kiinnostava esitys demokratian tilasta ja siihen liittyvistä haasteista ja uhista tutkimustiedon pohjalta. Demokraattiseksi luokiteltujen maiden määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt ja alle puolet maailman valtiosta täyttävät pääosin demokraattisen valtion tunnusmerkit. Esimerkiksi tämän päivän Unkaria olisi vaikea hyväksyä EU:n jäseneksi.

Demokratian tilaa voidaan mitata esimerkiksi neljällä indeksillä, joihin on kuhunkin erilaisia arviointiperusteita. Indekseinä voidaan käyttää seuraavia käsitteitä: edustuksellisuus, oikeudet, oikeusvaltio ja osallistuminen. Suomi sijoittuu edellä mainituilla indekseillä mitattuna 4.-6. sijoille verrattaessa demokratian tilaa kansainvälisesti. Suomessa ja Norjassa kansalaiset ovat viimeisimmän kansainvälisen tutkimustiedon mukaan tyytyväisimpiä maansa demokraattisuuteen.

Demokratia kohtaa kuitenkin Suomessakin monenlaisia uhkia. Poliittinen osallistuminen äänestysaktiivisuudella mitattuna on Suomessa eurooppalaista keskitasoa. Uhkana on esimerkiksi, että jos vain puolet äänioikeutetuista äänestää, niin pienellä neljäsosalla on enemmistö ja heillä on periaatteessa mahdollisuus halutessaan käyttää valtaa. Tänä päivänä äänestämisen rinnalla on muitakin osallistumisen tapoja, esimerkiksi kansalaisaloitteiden tekeminen on yleistynyt viime vuosina.

- Huolestuttavaa on poliittisen osallistumisen eriytyminen. On aktiivisia äänestäjiä ja muutoin osallistuvia, mutta on myös suuri joukko ihmisiä, jotka eivät äänestä eivätkä osallistu muutoinkaan. Kansalaispätevyys on paikoin rapautumassa ja erityisesti sisäisen kansalaispätevyyden haasteet ovat vakava ongelma, jos yhä suurempi joukko kansalaisia kokee, että he ovat voimattomia vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin, kertoi Ilkka Ruostetsaari.

Myös yhteiskunnan polarisaatio eli jakautuminen aiheuttaa haasteita demokratialle, Erityisesti tunnepohjainen polarisaatio voi aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi loukkaava kielenkäyttö ja toisten mielipiteiden arvostamattomuus sosiaalisessa mediassa ilmentää osaltaan tätä kehityskulkua. Yhteiskunta voi jakautua myös tuloerojen perusteella. Tuloerojen kasvaessa kasvaa myös mahdollisuus, että kokemus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta heikkenee.

Asiantuntijoiden vallan ja vahvan johtajuuden kaipuu voivat osaltaan vaikuttaa demokratian tilaa heikentävästi. Kansalaiset ovat eri syistä valmiita luovuttamaan päätöksenteon valtaa asiantuntijoille tai vahvaksi kokemilleen johtajille, vaikka kuitenkin demokratian kehittyminen edellyttää mahdollisimman laajapohjaista osallistumista ja päätöksentekoa.

K.J. Ståhlberg suomalaisen demokratian työstäjänä

K.J. Ståhlberg -säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Terhi Nieminen-Mäkynen kertasi suomalaisen demokratian historiaa vuoden 1809 Porvoon valtiopäivistä alkaen. Hän korosti silloin alkaneen myönteisen lainsäädäntö- ja yhteiskunnallisen kehitystyön merkitystä myöhemmille kehitysvaiheille ja Suomen itsenäistymiselle.

K.J. Ståhlberg nimitettiin senaatin jäseneksi ja hän toimi valtiopäivillä porvariston edustajana aivan 1900-luvun alussa. Hän osallistui näin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja oli mukana hyväksymässä muun muassa vuonna 1906 uutta valtiopäiväjärjestystä ja sai siten monipuolista kokemusta myöhemmälle uralleen. Uudella valtiopäiväjärjestyksellä perustettiin eduskunta ja samalla tuli äänioikeus, joka oli yleinen ja yhtäläinen kaikille 24 vuotta täyttäneille suomalaisille, mikä merkitsi äänioikeutettujen määrän kasvua lähes kymmenkertaiseksi säätyvaltiopäivien aikaan verrattuna. Äänestämään pääsy ei enää ollut kiinni sosiaalisesta asemasta tai sukupuolesta. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisten joukossa täydet poliittiset oikeudet eli äänestysoikeuden ja vaalikelpoisuuden

Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 ja sitä seurannut sisällissota vuonna 1918 muovasivat osaltaan K.J. Ståhlbergin yhteiskunnallisia käsityksiä. Hänen mielestään yhteiskunnallisia epäoikeudenmukaisuuksia ja vastakkainasettelua tuli pyrkiä vähentämään. Ståhlbergistä tuli tasavaltaisen hallitusmuodon pääarkkitehti erinäisten tapahtumien jälkeen. Vuonna 1919 hyväksyttiin Suomen uusi hallitusmuoto, jonka mukaisesti lainsäädäntövaltaa käytti tasavallan presidentti yhdessä eduskunnan kanssa. Ylin toimeenpanovalta kuului tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle, tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille.

Eduskunta valitsi K.J. Ståhlbergin Suomen ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi vuonna 1919. Terhi Nieminen-Mäkynen kuvasi Ståhlbergin toimintaa ja yhteiskunnallisia ajatuksia myös K.J. Ståhlberg -säätiön tuoreessa 60-vuotisjuhlakirjassa olevalla säätiön hallituksen puheenjohtaja Matti Vanhasen ja säätiön aikaisemman puheenjohtajan Pekka Hallbergin kirjoituksilla.

Varoituksen sanoja sosiaalisen median vaaroista

Vanhempi konstaapeli Toni Laakso totesi heti alkuun nuorisovoittoisoille osallistujajoukolle, että sosiaalinen media eli some sisältää mahdollisuuksia ja uhkia. Sanan- ja ilmaisunvapaudet ovat lisääntyneet sosiaalisen median yleistyttyä, mutta samalla some on mahdollistanut esimerkiksi väärän tiedon levittämisen helposti ja kärjistänyt eri ryhmien välisiä mielipide-eroja. Somen käyttö voi johtaa jopa rikoksiin, joita voivat olla muun muassa kunnianloukkaus, vihapuhe tai petos.

Hyviä kysymyksiä opiskelijoilta

Opiskelijat olivat miettineet etukäteen joukon hyviä kysymyksiä alustajille, jotka toimivat panelisteina. Ensimmäinen kysymys koski nuorten äänestysaktiivisuutta ja, että miten sitä voitaisiin parantaa tulevissa vaaleissa. Vastauksissa korostettiin, että erityisesti kunta- ja aluevaaleissa löytyy kiinnekohtia lähipalveluiden muodossa myös nuorten elämään.

Toisessa kysymyksessä tiedusteltiin poliittisen eliitin määrää, johon vastattiin, että eliitti ei sinällään ole paha asia ja, että Suomessa eliittiin kuuluvien määrä on kansainvälisessä vertailussa suhteessa väestömäärään. Kolmannessa kysymyksessä tiedusteltiin somepostausten mahdollisuuksia turvallisuusrikoksiin. Vastauksena oli muun muassa, että esimerkiksi armeijassa harjoituksissa tai laitteistosta otetut kuvat ja niiden jakaminen somessa voivat olla rikos. Neljännessä kysymyksessä tiedusteltiin cancelointikulttuurin vaikutuksia demokratiaan. Panelistit olivat etsineet tietoa netistä etukäteen canceloinnista ja totesivat sen pahimmillaan olevan haitaksi demokratialle ja mielipiteen vapaudelle. 

Teksti ja kuvat Juha Uusivirta