Museo
Kotiseutumuseo on auki torstaisin klo 11-17 ja sunnuntaisin 12-15. Museo on auki heinäkuun ajan.
Haapajärven kotiseutumuseo sijaitsee Ouluntien varrella, osoitteessa Paltaaninkatu 22. Museoalueella olevat rakennukset on siirretty paikalle eri puolilta Haapajärveltä. Niistä vanhin, luhtiaitta, on vuodelta 1755. Esineistä vanhimmat ovat esikeraamiselta ajalta.
Museoalueen rakennukset
Haapajärveläisen maalaistalon pihapiirin rakennukset, asuinrakennus, kaksi aittaa, talli, navetta, savusauna sekä “hyyssi” kertovat, miten keskikokoisessa maalaistalossa elettiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Kotiseutumuseoalueelle viimeisimpänä hankittu rakennus, Riihitien varessa sijaitseva Runsaalan riihi, on siirretty museoalueelle Junnikkalan suvun Runsaala-nimisestä paikasta Haapajärveltä. Riihi on rakennettu 1900-luvun alkupuolella ja sitä on jatkettu käyttöaikana kertaalleen. Riihessä puitiin vielä vuonna 1960 viljaa.
Ruuskan asuinrakennus on rakennettu 1800-luvulla ja siirretty museoalueelle Hautaperän tekojärven läheltä. Se edustaa aikansa yleisintä talotyyppiä Haapajärvellä. Tupa on varustettu haapajärveläistyylisellä “muurilla”, jossa on leivinuuni ja avotakka. Kun ruuskan suku vielä asui talossa, tuvassa oleva avotakka oli käytössä 1940-luvulle saakka.
Talossa on kolme kamaria, “porstua” ja “veranto”. Yksi kamareista, ns. Kievarikamari, muistuttaa miten matkustavaiset asuivat majataloissa kestikievarijärjestelmän aikana. Toinen kamari on varustettu Tiitonrannan Huitilan tilan kalusteilla. Kaakeliuuni on tehty paikallisessa Nymanin kaakelitehtaassa, joka toimi Ylipäässä 1800-luvulla.
Luhtiaitta on rakennettu Nivalassa vuonna 1755 ja siirretty paikalle Autiorannan Karjalaisesta vuonna 1970. Aitassa on viisi pientä varastohuonetta mitä erilaisempiin tarkoituksiin. Yksi huone on kalustettu talon tyttöjen kesähuoneeksi.
Kupsalan talli on rakennettu vuonna 1898 ja siirretty museon pihapiiriin vuonna 1982 Kalkkuperän Kupsalan tilalta. Rakennuksen toisessa päässä on hevostalli ja keskellä on heinätalli, josta hevoset ruokittiin seinässä olevan luukun kautta. Toisessa päässä on “käryliiteri” maataloustyökaluja varten.
Siipolan aitta on rakennettu Jokelankylän Siipolan tilalle 1800-luvun alussa. Jyväaitta on varustettu salvoslaareilla. Aitan vierellä on myllynkiviä muistona eri puolilta Haapajärveä olleista vesimyllyistä.
Navetta on tuotu Kuusaan Aittolasta sekä siihen kuuluva karjakeittiö eli “kota” tuotu Oksavan Järvelästä. Käymälä eli “hyyssi” navetan takana on siirretty museoalueelle Oksavan Leipälästä vuonna 1975.
Savusauna on kotoisin Kopolasta Siika-aholta. Sauna oli lauteineen ja kivikiukaineen melko tyypillinen 1940-luvulle saakka Haapajärvellä.
Lisäksi museoalueella on vuonna 1835 rakennettu Haapajärven manttaalikunnan lainajyvästön makasiini, 1950-luvulla rakennettu metsäkämppä sekä rintamakorsu. Esinemakasiinin tarkempi esittely löytyy täältä.
Esihistoriallinen kokoelma
Täältä löytyy mm. koristeellinen “heimopäällikön nuijanpää” Kalakankaalta. Monet kivitaltat ja muut esineet ovat Äänisen vihreää liusketta Suomusjärven kulttuurin ajalta. Esineet ovat kulkeutuneet Haapajärvelle saapuneiden ensimmäisten asukkaiden mukana joskus 5000 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Kiviesineitä on tehty myöhemmin myös paikan päällä, sillä esinelöytöjen perusteella työkaluja on valmistettu mm. Pukkilahden eteläpäässä olevalla harjulla. Lasikossa on maalöytöjä myös rauta- ja pronssiesineinä. Viikinkiajan kaunis lasihelmi on löytynyt kaivuutöiden yhteydessä Kuusaan Karijoesta.
Hautakankaan metsäkämppä
Kämppä on metsähallituksen rakennuttama 1950-luvun alussa, ja se siirrettiin museoalueelle v. 1980 Pyhäjärven Lohvanperältä. Kämppiä oli Haapajärvellä käytössä kymmenkunta, joista useimmat paljon suurempia kuin tämä.
Miesten kämppä on sisustettu siihen kuuluvalla kalustolla. Kerrossänkyjä kämpässä oli niin paljon kuin tilat sallivat. Lämmitys tapahtui puukaminalla. Kämpästä johtaa luukku keittiöön, jossa kämppäemäntä asui ja valmisti miehille ruoka-annokset. Myynti tapahtui “elämänluukun” kautta kämpän puolelle.
Uitto- ja metsätyövälineet on sijoitettu “terävän pään” eli työnjohtajan huoneeseen., Pääosa työvälineistä on Metsähallituksen varastoista. Pyrkimyksenä on ollut kerätä näytteille kaikki miesten hakkuussa ja metsäviljetyksessä käyttämät työvälineet ennen moottorisahaa, joka tuli yleisesti käyttöön vuodesta 1955 alkaen. Kahden miehen justeerit, pukkurit, pokasaha ja kaarisaha ovat moottorisahan edeltäjät. Kirves hakkuutyössä ja vesuri perkuutyössä ovat käyneet tarpeettomiksi, samoin “vuoluraudat” ja petkeleet puun kuorimisessa. Leimakirveitä ja mittausvälineitä on kokoelmassa useammalta yhtiöltä.
Rintamakorsun historiaa
Haapajärvellä toimi jatkosodan aikana 1941-44 Jalkaväen koulutuskeskus 13, jonka harjoitusmaastoa nykyinen kotiseutumuseo on. Vuonna 1986 haapajärviset veteraanit rakensivat rintamakorsun vanhojen juoksuhautojen yhteyteen.
Korsuhanke sai alkunsa talvisodan veteraanien Väinö Siltaniemen ja Antti Syrjäniemen keskustelusta 1985, jolloin Perhoon oli valmistunut veljeskorsu. Haapajärvi-Seura ry hankki käytettyjä painekyllästettyjä sähköpylväitä, joista korsu talkootyönä rakennettiin keväällä 1986. Puutavara saatiin lahjoituksina. Innokkaimpia rakentajia olivat talvisodan PPP 7 (polkupyöräpataljoona 7) veteraanit. Eri kylien veteraanit vuorottelivat työssä. Haapajärvi-Seura ry:n puolesta työtä valvoi toimittaja Pasi Jaakonaho, joka kuvasi rakennustyön videolle.
Korsun avajaisia vietettiin Haapajärvi-viikon avaukseksi 7.7.1986 ennen museoseuroja. Luovutuspuheen piti PPP 7 kenttäpappi, rovasti Vilho O. J. Lauriala.
Vuonna 1994 korsu kunnostettiin ja varustettiin vesikatolla sekä yhdyshautaa tuettiin. Samana vuonna museorakennukset sähköistettiin, jolloin korsuunkin saatiin valo esittelyä varten.
Juoksuhaudan seinämien hirsirakenteiden osittainen uusiminen tuli ajankohtaiseksi kesällä 2002. Korjaukseen saatiin käytöstä poistettuja kestopuisia sähköpylväitä ja työn tekivät talkoilla Haapajärven Ammattiopiston maa- ja metsätalousosaston oppilaat.