Erasmus+-reissu Saksan Laufeniin - matkakertomus
Tunnelmat lähdön hetkellä lukion pihalla helmikuun pakkasaamussa olivat innostuneet, mutta selvästikin myös jännitystä oli ilmassa. Matkaan päästyämme Ylivieskaa kohdin ei jännitys vieläkään helpottanut, mielessä pyöri ajatus kohteessa tarvittavan kielitaidon määrästä. Junalla matkasimme Helsinkiin Tikkurilaan, ja Tikkurilassa meillä oli hiukan aikaa ennen ruokailua käydä shoppailemassa rautatieaseman yhteydessä olevassa kauppakeskuksessa.
Tikkurilasta siirryimme lentokentälle hyvissä ajoin ja jännittämään Saksaan pääsyä. Lensimme Helsingistä Müncheniin eli Saksan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, jossa yövyimme Wombatś Hostel Werkviertel -nimisessä hostellissa ja hostelliyön jälkeen seikkailimme Münchenin keskustassa opettajamme Katrin johdolla nähtävyyksiä katselemassa.
Laufeniin lähdimme Münchenistä junalla ja Katri-ope kertoi meille etukäteen, että saatamme päästä näkemään jo belgialaiset, joita oli myös junassa menossa Laufeniin. Meillä oli käynyt erittäin hauska sattuma paikkoja junista varaillessa: opettajamme olivat onnistuneet valitsemaan meille belgialaisten vierestä paikat. Vaihtaessamme junaa Freilassingissa esittelimme itsemme toisillemme odotellessamme junaa. Ensimmäiset uudet tuttavuudet saimme siis jo menomatkalla!
Perillä pääsimme heti tutustumaan isäntäperheisiimme ja paikallisiin nuoriin. Juttelimme mm. kouluistamme. Saksalainen koulujärjestelmä poikkeaa monin tavoin meidän järjestelmästämme. Saksalaiset esimerkiksi valitsevat alaluokkien jälkeisen koulun jo 11-vuotiaina, kun meillä Suomessa se valitaan vasta 15-vuotiaana. Tästä varsinkin oma isäntäperheeni oli erittäin järkyttynyt. Opiskelu saksalaisissa koulussa tapahtuu joko tableteilla tai paperilla. Paperille kirjoittavat yleensä omistavat valtavan mapin, missä on kaikkien aineiden muistiinpanot ja tehtävämonisteet. Eniten itseni yllätti se, että opettajia kutsutaan Saksassa sukunimellä ja eteen laitetaan joko herra tai rouva. Ei puhettakaan rennosta etunimipuhuttelusta kuten meillä Suomessa. Saksassa ei myöskään ole ilmaista koululounasta niin kuin meillä Suomessa, ja lounas syödään yleensä vasta koulun jälkeen yhden aikaan iltapäivällä kotona. Kouluun ei useimmiten palata enää, mutta jos koulu jatkuu yhden jälkeen on tunnin ruokatauko, jonka aikana voi käydä kaupassa. Koulu alkoi aamulla varttia vaille kahdeksan.
Paikan päällä meille oli suunniteltu ohjelmaa. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä olivat saksalaiset opiskelijat keksineet meille aarrejahdin ympäri Laufenia, jotta saimme tutustua kaupunkiin. Toisena päivän meidät vietiin historialliselle suolakaivokselle, jossa saimme tietää kaikenlaista suolasta ja sen valmistuksesta. Kolmantena päivänä perillä kävimme tutustumassa saksalaiseen jätteiden kierrätykseen. Neljäntenä päivänä kävimme vaelluksella Toter Mannin huipulle, vaellus oli raskas, mutta kaiken sen arvoinen, koska maisemat olivat sen arvoiset. Viimeisenä päivänämme Laufenissa olimme isäntäopiskelijoidemme kanssa oppitunneilla.
Itse suosittelisin valtavasti lähtöä Erasmus+- projektiin mukaan, koska se on mahdollisuus laajentaa maailmankuvaa ja kokemus, jollaista ei varmaankaan kovinkaan useasti saa. Reissusta jäi reppuun ystäviä kahdesta eri maasta, parempi kielitaito ja ehdottomasti kokemuksia ja muistoja, joita voi muistella vielä vanhanakin. Reissun aikana mielessä tapahtui vähän kaikenlaista, ja ehdottomasti siellä oppi arvostamaan omaa suomalaista koulujärjestelmää.
Eini Salo, Haapajärven lukio